sunnuntai 30. elokuuta 2015

Mikki Hiiri: Olipa kerran Joulu


Nyt tulee ylimääräinen elokuva-aiheinen postaus. Perjantai-iltana oltiin Pepin kanssa kaksin kotona, kun mies oli jääkiekkoa katsomassa. Kun ilta alkoi hämärtää, sytytin kynttilät leivinuunin reunalle, ja laitoin pyörimään Walt Disneyn dvd:en. Tykkään tosi paljon Disneystä, mutta en ole televisiosta juurikaan niitä katsellut vaan lukenut lähinnä. Joten en tiennyt mitä odottaa. Onko tämä ihan lasten juttu?

Tietysti pitää ottaa huomioon, että minä olen lapsenmielinen. Nimittäin tämä upposi minuun ihan täysin. Vielä jos jouluna tämän katsoisi, niin olisi ihan täydellistä <3. Ja Minni Hiirellä on ihan selvästi oma Peppi-kissa!

Eli tässä elokuvassa on 3 tarinaa. Ensimmäinen kertoo Tupun, Hupun ja Lupun joulusta. Miten joulu onkin aina uudelleen ja uudelleen joka päivä kyllästymiseen saakka, kunnes pojat järjestävät kaikkien aikojen joulun suvulle. Se tässä elokuvassa onkin juonena. Mikä on joulun syvempi tarkoitus, mikä tekee joulusta kaikkien aikojen joulun? Ja se ei ole tietenkään ole ne lahjat.

Seuraavassa tarinassa on Hessu Hopo poikansa Maxin kanssa. Hessulle sattuu ja tapahtuu. Ja ilkeän naapurin puheiden jälkeen Max taas alkaa epäillä, onko Joulupukkia olemassa laisinkaan. Jouluniloa viedään myös vähäosaisille naapureille, ja siellä Hessu esiintyy Joulupukkina ja jää kiinni. Onko siis Joulupukkia olemassa? Ja mikä on tärkein lahjatoive?

Viimeisessä tarinassa seikkailevat Mikki Hiiri ja Minni Hiiri. Molemmat ovat vähävaraisia, ja yrittävät kaikin keinoin saada hankittua rahaa toistensa joululahjoihin. He ahertavat töissään, mutta kummallekin tulee vastoinkäymisiä. Saavatko he hankittua lahjat? Ja mikä on tarinan opetus?

Tämä elokuva oli mielestäni täynnä hyvää joulumieltä, ja joulun taikaa. Tykkäsin todella. Ehdottomasti katsellaan jouluna uudestaan. :)

Elokuva on ilmestynyt vuonna 1999, mutta sitä on edelleen saatavilla ainakin Aku Ankka kaupoista sekä Booky.fi:stä. Hinta Aku Ankka kaupassa on 6.90 euroa. Myös CDON.comissa on kyseistä elokuvaa ollut saatavilla.

Oletko sinä nähnyt Olipa kerran Joulu-elokuvan, tai onko sinulla kenties se? Mukavaa sunnuntaita! :)

lauantai 29. elokuuta 2015

Miracle on 34th Street



(Elokuva on katsottu, ja juttu kirjoitettu viikko sitten)
Minulla on tänään ollut lievää pään jomotusta, ja päätin, että nyt haluan katsella jonkun oikein mukavan elokuvan, mikä ei ainakaan lisää päänsärkyä, ja ajattelin, että tämä olisi sellainen. Ihan niin kuin olikin.

Kyseessä on perhe-elokuva vuodelta 1994, eli ihan ysärifiiliksissä ollaan nyt :). Tarinassa New Yorkin isossa tavaratalossa on alkamassa jouluparaati, jonka joulupukki on kännissä kuin käki. Kuinka ollakaan paikalle sattuu tulemaan valkopartainen vanha mies, joka alkaa sättimään tätä kännistä pukkia, että "tämä pilaa pukin maineen". No känninen pukki saa potkut, ja tämä vanha mies, Kriss Kringle, palkataan hänen tilalle.

Tavaratalon johtohenkilökuntaan kuuluu Dorey Walker, yksinhuoltajaäiti, jolla on 6-vuotias tytär Susan. Susan ei enää usko pukkiin, sillä Dorey on sanonut hänelle, ettei pukkia ole olemassa.

Mutta tavaratalon joulupukki... Mr. Kringle, hän vaikuttaa kovin aidolta. Doreyn poikaystävä vie Susanin tapaamaan häntä.

Kaikki muutkin huomaavat, että Mr. Kringle on erittäin hyvä ja vakuuttava joulupukki. Lapset rakastavat häntä, ja tavarataloon virtaa asiakkaita. Kilpailevat tavaratalot ovat ahdingossa, mitä tehdä?

Loppujen lopuksi juttu päätyy oikeussaliin. Onko Mr. Kringle Joulupukki?

Eihän tästä elokuvasta voi olla tykkäämättä, jos on jouluihminen! Tai ainakaan minä en voinut olla tykkäämättä. Jotenkin tykkään tuosta amerikkalaisesta runsaasta överikoristeellisuudestakin. Taustalla soiva joulumusiikki oli tietenkin iso plussa. Tämä on mielestäni kaikin tavoin ihanan hyväntuulinen elokuva, jonka varmasti katson uudestaan, ja jota uskallan suositella kaikille joulusta pitäville! :)

Oletko sinä nähnyt tätä Ihmettä? Tämä tuli viime joulun allakin telkastakin (itse en silloin katsonut). Mukavaa lauantaita! :)

Ps. Oma Blu-ray:ini on ruotsin kielisellä kannella, eli Miraklet I New York. Se oli halvempi CDON.com:issa :).

perjantai 28. elokuuta 2015

Postilaatikko täynnä lahjoja


Täällä vietetään rentoa perjantaita. Vieressä höyryää muki jouluteetä, kun on niin pimeä ja sateinen sää. Voisi sanoa, että on ollut taas aika jouluista! Eika pelkästään tuon ilman vuoksi. Nimittäin kun menin hakemaan postia tänään, olikin laatikossa kaikenlaista kivaa. Itse asiassa koko laatikko oli lähes täysi, ja minä kannoin paketteja sylin täydeltä sisään.

Ensinnäkin sain yhden kivan kortin, jota olen jo odotellutkin. Sitten posti toi arpajaispalkinnon, minkä voitin Karkkipäivä blogista, eli Lumenen karpalon tuoksuista kosmetiikkaa sekä Korresin huulivoiteen. Voi miten ihana arpajaispalkinto! Ehdinkin jo testaamaan noita Lumenen tuotteita, ja minusta ne tuoksuvat ihan joululle.  Niin olihan siellä postilaatikossa vielä toinenkin paketti, ja se oli verenpainemittari, joka me saatiin Katso-lehden tilaajalahjana. Senkin testasin, ja tuntuu toimivan hyvin. Joten ihan kuin olisi jo joululahjoja saanut!

Mutta se kaikista paras juttu, mitä tänään on tapahtunut. Eilen täällä blogissa juttelin Muorin kanssa kutomisesta, ja tänään päätin ottaa härkää sarvista, kun heräsin niin pirteänä, ja jäsenet eivät tuntuneet niin kipeiltä kuin yleensä. Eli otin kaikista paksuinta lankaa, mitä minulla on ja puikot, ja aloin kutomaan. Täytyy sanoa, että alkuvaikeuksia oli, mutta ne eivät suinkaan johtuneet minun käsistä. Ei, ne johtuivat tuosta kissasta, joka tuossa kuvassa istuu. Eli ensin Peppi alkoi pelaamaan puikkojen kanssa, joten annoin sille oman puisen puikon. Tietenkään se ei riittänyt, vaan seuraavaksi se alkoi vetämään lankaa hampaillaan, ja pian huomasinkin, että lanka oli purtu poikki. Siinä vaiheessa totesinkin Pepille, että ei kudota sitten.

Mutta iltapäivällä menin käymään vanhemmillani, ja minulla oli kudin mukana. Minähän kudoin sukan varren siellä ollessa! Ja aion kohta jatkaa, täällä kotona siis. Ei se Peppikään aina jaksa riehua. Eli ainakin tänään on tällainen kaikin tavoin hyvä päivä, ja pystyn kutomaankin! Jee!

Miten sinun sadepäivä on sujunut? Oikein mukavaa ja rentoa perjantai-iltaa! :)

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Varma merkki Joulusta


Nyt tuli aika varma joulun lähestymisen merkki, nimittäin verkkopankkiini ilmestyi A-lehtien Joululehtien lasku. Vähän aikaa mietin, kun tuo lasku tuli, että mikähän tämä on, mutta aika pian muistin, ja varmistin asian A-lehtien sivuilta. Eli tässä näiden lehtien ilmestymispäivät:

Kaikkien aikojen joulu ilmestyy 21.10 ja
Kaikkien aikojen jouluherkut 11.11

Voi miten kivaa päästä näitä lehtiä lukemaan taas! Muutenkin on taas ollut hieman jouluinen fiilis, sillä tuntuu, että syksy tuli yhdessä yössä. Eilen oli aurinkoinen, lämmin ilma, ja tänään viileä ja vettä sataa. 

Nuo pienet pukkikupit tuossa ylhäällä ostin Anttilan poistosta, ja ne maksoivat 40 senttiä per kuppi. Ne olivat niin söpöjä, että päätin kotiuttaa ne. Ja johan Peppi ehti iskeä tassunsa niihinkin, mutta onneksi ei mitään särkymistä ole ainakaan toistaiseksi tapahtunut. Ehkä meidän pitää liimata tavarat kiinni pöytään?

Miten sinun keskiviikko on mennyt? Odotatko joululehtiä? Mukavaa keskiviikkoa! :)

tiistai 25. elokuuta 2015

Kynttilöistä, ja niiden historiasta


Me tykätään polttaa kynttilöitä, mutta ainoa turvallinen paikka siihen tarkoitukseen on tämä leivinuunin reuna, mutta se onkin varsin kiva paikka (meidän kissan takia). Siinä palaa kynttilät lähes joka ilta koko pimeän syksyn ja talven aina helmikuuhun asti. Silloin alkaa illat valostumaan, ja kynttilöiden polttaminen pikku hiljaa unohtumaan. Mutta nyt siis tämä ihana kynttiläaika on vasta alkamassa <3.

Ja kauden alun kunniaksi tutkin hieman kynttilöiden historiaa. Eli kynttilöitä alettiin valmistamaan 1100-luvulla, ja silloin ne olivat talikynttilöitä, jotka haisivat pahalle, savuttivat ja saattoivat roiskia sulaa kuumaa talia. 1800-luvulla alettiin tehdä turvallisia vahakynttilöitä, jotka eivät myöskään valuneet. Ja sitten 1900-luvulla tulivat ensimmäiset steariinikynttilät. 
Ennen vanhaan kynttilät tehtiin pääasiassa itse, varakkaammat ihmiset saattoivat ostaa ne. Havi aloitti toimintansa vuonna 1829, joten kynttilöitä oli saatavalla jo 1800-luvulla.
Kynttilät olivat 1800-luvulle asti ylellisyystavaraa, mutta köyhemmissäkin tuvissa oli yleensä jouluna edes yksi kynttilä. Myös navetoissa oli kynttilöitä. Pappilat ja kartanot loistivat jouluna kynttilöistä, ja ihmiset kiertelivät ihailemassa niitä.

Eli valolla on ollut tärkeä rooli meille kautta historian. Ja kun miettii kauppojen valo- ja kynttilähyllyjä ennen joulua, niin kyllähän niitä on paljon! Itse rakastan valoja, se on tullut sanottua kai jo aika monta kertaa :). Ja olen innoissani, kun pian voi alkaa polttamaan taas kynttilöitä oikein kunnolla! Me ollaan varattu meidän kynttilälaatikkoon jo uudet kynttilät sekä boxi Havin tuikkuja valmiiksi.

Joko sinä olet kaupassa käynyt kynttiläosastolla? Kiinnostaako sinua tällaiset historialliset jutut? Mukavaa tiistai-iltaa! :)

maanantai 24. elokuuta 2015

Valoja pimeneviin elokuun iltoihin


Aurinko paistaa ja ulkona on lähes kuuma, mutta silti se syksyn tunne vaan tulee. Illat pimenevät ja viilenevät yhä aikaisemmin. Joten eikö siinä ole ihan riittävästi syytä kaivaa syysvalot esiin?

Kerroin teille ostamistani syysvaloista täällä, ja mietin kuumeisesti paikkaa niille, kun selvisi, että Peppi on vähän liiankin kiinnostunut näistä palloista. Silloin loistavan ratkaisun keksi Mummolatyyliin blogia pitävä Muori. Eli laitoin pallot isoon lyhtyyn, minkä olen saanut kerran ystävältäni joululahjaksi. Ja nehän sopivat sinne kuin nenä päähän. Kaivoin kuvausrekvisiitaksi hieman jouluisen pöytäliinankin, sillä niin hyvä mieli minulle tuli tästä jutusta. Nyt me voidaan poltella näitä syyspalloja turvallisin mielin, sillä Pepille ei ainakaan voi sattua mitään (meinaan, ettei pääse touhuamaan liikaa pallojen kanssa, niissä menee kuitenkin sähköjohdot). Ja miten nätti tämä lyhty nyt on! Se on varsinainen tunnelman luoja :).


Meiltä löytyy nyt myös tällainen "täysikuu" :). Eli se on valopallo, minkä löysin sattumalta kirpputorilta. Myös tämän kanssa oli sama ongelma, että mihin ripustetaan, ettei Peppi iske uteliaita tassujaan tähänkin. Mutta keittiön ikkunalta löytyi paikka korkealta, missä se nyt ainakin toistaiseksi on. 

Eli meillä on jo kahdet valot laitettu. Mutta hei, kyllä on illat pimeitä! Yleensä tuossa kahdeksan jälkeen illalla alan jo jotain valoa laittamaan. Eli miksei näitä ihania syysvaloja? (okei, tuo pallo on jouluvalo :))

Joten Muori, kiitokset jälleen kerran sinulle hyvästä ideasta! Nyt kaikki muutkin palloja lyhtyyn laittamaan! :)

Miten sinulla maanantai alkaa? Oletko huomannut iltojen pimenemisen? Mukavaa maanantaita! :)

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Joulun 2015 koristelutrendit


Törmäsin netissa tämän vuoden joulun koristelutrendeihin, ja ajattelin jakaa ne teidän kanssa, jos vaikka jotain kiinnostaa. Itse olen kyllä vannoutunut vanhojen koristeiden käyttäjä, mutta ostan joka vuosi aina muutaman uuden koristeen. Eli tällaisia koristeita tänä vuonna on pinnalla maailmalla:

Huurrelasiset koristeet luovat "jäistä" tunnelmaa, ja jatkavat voittokulkuaan. Tänä vuonna ne yhdistetään samppanjan, mintunvihreän ja vaaleansinisen sävyihin. (Hm. jännää)

Sinisen eri sävyt ovat myöskin pinnalla, ja ne yhdistetään metallinsävyihin sekä ruskeaan. (Tämä on minusta kiva juttu, sillä tykkään käyttää jouluna sinistä. Meillä taitaa olla vielä jokunen sininen kuusenpallokin, vaikka talon kissat ovat tehneet kovasti töitä vuosien varrella hävittääkseen ne!)

Metallinsävyt ovat koristeissa tosiaankin suosittuja, esim. kultaiset, hopeiset ja kupariset kuusenpallot, ja jos kaipaa niiden sekaan väriä, voi lisäksi laittaa esimerkiksi viininpunaisia, smaradginvihreitä tai jopa turkooseja kuusenpalloja. (Nämä sävyt eivät minuun niinkään osu ja uppoa.)

Retrovärit ovat myös joulukoristeissa in. (Niin, miksei olisi? :))

Glitterväreissä punainen ja vihreä valoittavat maailmaa. (Näistä minäkin tykkään)

Piparminttu Twist on myös nyt pinnalla, eli punainen ja valkoinen, jossa ripaus vihreää, ja nämä nimenomaan hassuissa koristeissa kuten tontun jaloissa. (Tahtoo sellaiset!)

Puiset koristeet täältä Pohjolasta rantautuvat muualle maailmaan tänä vuonna, kuten pöllöt, oravat ja ketut. (Ne ovat kaikki myös kivoja)

Valkoiset esineet ovat myös suosittuja, kuten erimalliset talot. Muita suosittuja koriste-esineitä ovat peura, poro, enkeli, enkelinsiivet, linnut, riikinkukko ja jouluseimi Beetlehemissä. (Minun suosikkejani näistä ovat tietenkin enkelit ja enkelinsiivet <3)

Ylipäätänsä vanhoja traditiovärejä ovat punainen, kulta, valkoinen ja samppanja. (Tykkään oikeastaan kaikista)

Saa nyt sitten nähdä, että millaisia koristeita meillä täällä Suomessa on? Mielenkiinnolla odotan, sillä aion ostaa muutaman persoonallisen kuusenkoristeen, ja tietenkin siis toivon, että täällä meilläkin olisi niitä piparminttu twist tontunjalkoja :).

Millaiset joulukoristeet ovat sinun suosikkejasi tänä vuonna? Iloista sunnuntaita! :)

torstai 20. elokuuta 2015

Pieni puuhailuhetki


Päädyin tänään pieniin liimauspuuhiin ihan spontaanisti, saatuani tämän loistavan idean Muorilta, joka pitää Mummolatyyliin blogia. 

Eli päällystin pahvilaatikon joulukoristeille vanhoilla joulukorteilla. Siinä säilyy samalla joulukoristeet ja kortit! Mainio idea! Käytin tähän kahvinkeittimen laatikkoa, ja yllättävän paljon siihen meni joulukortteja. Liimasin kortit liimalla, mutta joihinkin lisäsin kulmiin kaksipuolista teippiä. En leikellyt kortteja juurikaan, vaan annoin joidenkin mennä hieman päällekkäinkin.


Minusta tästä tuli ihana. Ja kun ottaa huomioon, että kortit ovat tulleet pääasiassa meidän läheisiltä, niin onhan tällä laatikolla nyt aika tavalla tunnearvoa! 

Paras hetki operaatiossa oli, kun laatikko oli kuivunut, ja pääsin asettelemaan joulukoristeet laatikkoon. Peppi auttoi, tottakai. Laatikko nieli sisäänsä paljon koristeita, mutta minua odottikin yllättävä ongelma mihin en ollut tajunnut varautua migreenipäivänä : Mihin laatikko mahtuu?


Vähän aikaa asiaa pähkäilin ja kulkin kotonamme paikasta toiseen, kunnes päätin, että olkoon tuvan pöydällä toistaiseksi, onhan se niin nättikin! Tottakai sille etsitään vielä oma paikka (joulukomeroon se ei mahdu, parista sentistä jää kiinni). Mutta joulun aikoihin se voisi ihan hyvin olla esilläkin, niin kaunis se mielestäni on!

Joten Muori: suurkiitos tästä hienosta vinkistä! :)

Oletko sinä askarrellut tai liimaillut mitään viime aikoina? :)

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Joulukorttimietintää


Elokuun lämpöiset ilmat jatkuvat, mutta minun joulumieltäni ne eivät suinkaan karkoita. Kyllä se syksy sieltä tulee, ja joulun odotus alkaa virallisesti. Syksyhän on minun ehdoton lempivuodenaikani, sillä rakastan pimeneviä iltoja, jolloin voi viritellä jouluvaloja ja polttaa kynttilöitä, ja samalla suunnitella joululahjoja ja muita joulujuttuja. Tänä vuonna minulla on lisäksi muita kivoja juttuja tiedossa, joten kahta kauheammin odotan syksyä!

Mutta noista korteista yllä. Innostuin eilen illalla lukemaan vanhoja joulukortteja, ja loppujen lopuksi luin koko illan vanhoja kortteja. Se oli samaan aikaan haikeaa ja mielenkiintoista. Ja tuli tunne, että en enää ikinä hävitä vanhoja joulukortteja niin kuin olen joskus tehnyt, sillä ne ovat niin ihana muisto niin itselle kuin jälkipolvelle. Kai minä sitten olen tullut siihen ikään, missä alan arvostamaan vanhaa tavaraa ja muistoja? 

Nuo vanhat joulukortit olivat kauniita. Joissain oli vain lähettäjän nimi, toisissa oli viesti mukana. Niitä katsellessa tuli ihanan nostalginen fiilis. Ihanaa, että tällainen joulukorttiperinne on olemassa! Kuka lie sen on keksinyt?

Tietenkin joukossa oli itsetehtyjä kortteja, joita ihailin suuresti. Haluaisin itsekin osata tehdä hienoja kortteja! Ehkä tänä vuonna?

Säilytätkö sinä vanhat joulukortit? Teetkö itse joulukortteja? Mukavaa keskiviikkoa! :)

maanantai 17. elokuuta 2015

Peppi ja syysvalot


Aiemmin oli puhetta syysvaloista. Kyselin teiltä, että millaisia ne oikein ovat. No, sittemmin mentiin miehen kanssa käymään paikallisessa ostoskeskuksessa, ja lähdin aika määrätietoisesti etsimään näitä syysvaloja Anttilasta. Ensin löysin oksia, joissa oli valoja, ja mietin, että josko semmoiset ostaisin, mutta ei. Ei meillä olisi ollut sopivaa astiaa niille oksille, joten jatkoin etsimistä. Viimein, hortoiltuani jonkun aikaa, löysin nämä valot kaikkein näkyvimmältä paikalta tottakai. Nämä valko-harmaat pallot olivat viimeiset laatuaan, värillisiä palloja oli vaikka kuinka paljon. Harkitsin kyllä vihreitä palloja, mutta tylsänä tyyppinä päädyin näihin. Oikeastaan ratkaisuun vaikutti myös migreenialttiuteni, ajattelin, että miten värilliset valot mahtavat vaikuttaa siihen asiaan. Joten näiden pallojen kanssa poistuin liikkeestä varsin tyytyväisenä.

Ja sitten kotona... Enhän minä ollenkaan taas tajunnut varautua tähän! Kun kaivoin valopallot laatikosta pois, oli Peppi (kissamme) paikalla sekunnissa: "Jee, uusia leluja emo, mahtavaa, palloja!" ja niin alkoi pallojen pompotus, kunnes laitoin pallot takaisin pahvilaatikkoon huokauksen kera, ja laatikko joulukaappiin. Siellä se laatikko on parasta aikaakin. Ja minä mietin kuumeisesti, että mihin ihmeeseen voin ripustaa ne valot, ettei Peppi pääse niihin käsiksi - ihan jo oman turvallisuutensa tähdenkin!? Jonnekin hyvin ylös ilmeisesti?

Niin jos kiinnostuit näistä valoista, niin ne ovat Airam Led Mona pallosarja. Sarjaan kuuluu 8 palloa, ja valot sopivat sisäkäyttöön. Omani ostin Anttilasta, jossa näitä oli myytävänä usealla värillä. 

Ajattelin ripustaa valot syyskuussa paikoilleen - niin jos se paikka vaan löytyy! Sen verran kokeilin valoja pistorasiaan, että upeat ne ovat! Juuri ihanat tunnelmavalot. 

Joko siellä on kaivettu esiin syysvaloja? Mukavaa maanantaita! :)

lauantai 15. elokuuta 2015

Koska meillä on joulu/So this is Christmas


Täällä jatkuu jouluisten elokuvien katselu, ja vuorossa oli: "Koska meillä on joulu" eli "So this is  Christmas".  Tämä on lähes 2 tunnin kuva. Usein ennen elokuvan alkua vähän pelkään, että jos on tylsä kuva niin miten jaksan katsella kokonaan. No tämän kanssa ei ollut sitä ongelmaa!

Elokuva kertoo uusioperheen elämästä - ja vaikeuksista. Perheen vanhempia ovat äiti Sharon ja isä Bill, ja lapsia Sharonin poika Jason, sekä Billin tytär Ashley. Sharon vaikuttaa hieman kiireiseltä uranaiselta, eikä hän olekaan ihan kartalla poikansa asioista. Jasonin asiat eivät niin hyvin ole, kuin päällisin puolin näyttäisi. Eli hän on siis urheilija, jolla on suloinen Angel-tyttöystävä, mutta siinä ei ole ihan kaikki... Entä Ashley taas? Ashley kiitää baarista toiseen ystävättärensä Nicolen kanssa, eikä kummankaan tytön asiat oikein ole kunnossa. Isä Bill on sympaattinen mies, joka aivan selvästikin yrittää välttää riitelemistä niin vaimonsa kuin tyttärensä kanssa.

Ashleyn elämään tulee muutos. Muutos tulee perheen apumiehen, Macin, muodossa. Mac alkaa houkutella Ashleyta mukaan vapaaehtoiseksi ohjaamaan lasten joulunäytelmää. Myös perheen koira alkaa saamaan enemmän huomiota ahkeran Macin ansiosta. Ja kuvaan astuu myös komea nuori Jonathan.

Mutta paljon pitää tapahtua, ennen kuin viimein ollaan joulussa.

Täytyy sanoa, että tämä tarina vei mukanaan, ja vaikka välillä oli aika rajujakin kohtauksia (huom. ikäraja 16 vuotta), oli tämä todella tunnelmallinen elokuva, josta pidin, erityisesti lopusta. Kyllä tämä jää katsottaviin elokuviin, jonka varmasti aina ennen joulua saatan uudelleen katoa.

Oletko sinä nähnyt tätä elokuvaa? Mitä pidit? Mukavaa lauantaita! :)

perjantai 14. elokuuta 2015

Joulukalenterin suunnittelu


Eilen olin haikeissa fiiliksissä, kun palasin muistoissa takaisin vanhoihin Englannin aikoihin, ja joulun aikaan silloin, joten ajattelin, että nyt pitää vähän repäistä, ja pohtia taas jotain jouluista. Sitä paitsi, elokuu alkaa olla puolessa välissä!

Monet meistä haluavat joulukalenterin itselleen, minä ainakin, montakin, ja jos sellaisen haluaa tehdä itse, on hyvä aloittaa tekeminen nyt jo. Itse tosiaan neuloin tuon yllä olevan sukkakalenterin 2 vuotta sitten, kun sormeni vielä olivat kunnossa, ja pystyin neulomaan. Käytin siihen jämälankoja, joita on tässä huushollissa PALJON. Siis todella paljon. Niitä on joka puolella. Eli neuloin pieniä sukkia, kaikki eri värisiä, ja sain samalla jämälankoja kulutettua. Ja voi miten söpö tuo kalenteri on (vaikka itse sanonkin). Me täytetään se miehen kanssa yhdessä, meillä on vuoropäivät. Eli kumpikin saa yllätyksiä. Ja tietenkään Peppiä, meidän suloista kisua, ei unohdeta, vaan Pepille laitetaan kaikenlaista kivaa sukkiin myös. Mutta Pepillä on sellainen tapa, että se menee helisyttelemään sukkia siinä vaiheessa, kun ne on täytetty, ja löytää sieltä omat sukkansa, jotka se sitten ottaa sieltä irti ja kantelee suussaan... Peppi on aika fiksu neiti :). Mutta siis tästä kalenterista on alkanut muodostua meille kiva jouluperinne.


Toinen kiva kalenteri, mikä minulla viime vuonna oli, on tämä teejoulukalenteri. Jokaisessa luukussa oli teepussi, kaikki olivat eri makuisia. Vaikka en ole innokas teen ystävä, juon sitä kuitenkin (ja samalla odotan, että koska tulee kahvikalenteri?), ja tämä kalenteri oli yksinkertaisesti niin söpö, että pakkohan se oli ostaa! Lisäksi tämä on täysin kierrätettävä juttu, sillä tätähän voi myös käyttää uudestaan ja uudestaan joulukalenterina. En ole vielä päättänyt, mihin tarkoitukseen tätä käytän tänä vuonna, mutta onhan tässä aikaa miettiä. Ja minulla on muutama teepussi tuolla vielä käyttämättä, eli kunhan syksy tulee ja ilma viilenee, niin eiköhän se teekin taas maistu! :)

Myös Body Shopin joulukalenteri minulla on ollut kahtena vuotena peräkkäin, ja se on todella jännittävä ja mukava juttu! Sieltä löytyy pieniä kosmetiikkayllätyksiä eli valikoima Body Shopin tuotteita matkakoossa  sekä muita pieniä tuotteita kuten huulirasvoja, kynsilakkaa ym. Minä tykkään! Tällaisen yritän ehdottomasti saada ostettua myös tänä vuonna. Ainoa ongelma näiden kanssa on tosiaan vain se, että nämä myydään nopeasti loppuun.

Kuten jo alussa sanoinkin, itse voi tehdä kalentereita vaikka miten; ommellen, neuloen, tulitikkurasioista ym. Sen kun päästää luovuuden valloilleen! Tietenkin lapsille joulukalenterit ovat ehdoton juttu jouluna, mutta myös aikuisille! :)

Millaisista joulukalentereista sinä pidät? Mukavaa perjantaita! :)

torstai 13. elokuuta 2015

Joulu, minkä melkein vietin Englannissa


Kirjoitin äskettäin toiseen blogiini Kipua ja poskipunaa ajasta, jonka vietin Englannissa työskennellen tarjoilijana hotellissa Lontoon alueella. Tuohon ajanjaksoon osui joulu, josta ajattelin kertoa teille.

Olin jo alunperin päättänyt, että haluan Suomeen jouluksi, ja päätin puhua asiasta isommalle pomolle hyvissä ajoin syksyllä. Tämä pomo huusi minulle, että "Oletko hullu? Jouluna on kamala kiire!" Minä pysyin päättäväisenä, ja sanoin, että minun on päästävä kotiin jouluksi. Ja ihme kyllä tämä kova pomo antoi periksi, ja minulle myönnettiin viikon mittainen loma!

Mutta olin koko joulun alusajan Englannissa, ja tietenkin taas heti joulun jälkeen. Olihan se jännää ja erilaista. Seurasin suurella mielenkiinnolla hotellilla, kun paikallinen floristi tuli laittamaan joulukoristeita. Niitä laitettiin runsaasti joka puolelle, ja ne laitettiin aika varhaisessa vaiheessa.

Myös työrintamalla joulu piti minut ja työkaverini kiireisenä, sillä hotellilla pidettiin käytännöllisesti katsottuna koko marraskuun ajan pikkujouluja. Meille työntekijöille se tarkoitti pitkiä työpäiviä (ja öitä), ja ehkä juuri siksi en sinä vuonna meinannut millään päästä joulutunnelmaan. Myös jatkuva väsymys tietenkin vaikutti. 

6. päivä joulukuuta minulla oli aivan erityisen herkkä mieli aamulla, kun aloitin työt. Mietin, että mitäköhän Suomeen kuuluu, ja että tänä vuonna en näe Linnan juhlia.

Vapaapäivinä suuntasimme kaupungille tekemään jouluostoksia. Ostoskeskuksissa soi joulumusiikki, ja oli ihan valtava ihmismassa.

Niinpä sitten, kun 19.päivä joulukuuta viimein saavuin kotiin, tuntui ihan oudolta. Ihanalla tavalla oudolta. Ihmettelin, että missä ovat kaikki autot? Missä ihmiset? Ja sitten vain nautin hiljaisuudesta ja rauhasta <3.

Joulu kotona, Suomessa, oli tietenkin yhtä ihana ja perinteinen, kuin se aina on. Me käytiin joulukirkossa, minkä erityisesti koin pysäyttävänä Englannissa vietetyn ajan jälkeen, ja sitten vain oltiin ja käytiin sukulaisissa. Mutta taustalla oli pieni kuristava tunne, ja tiesinkin, mikä se on. Se oli tieto siitä, että minun oli palattava Englantiin. Olin tuossa vaiheessa jo niin väsynyt työhöni, jossa tein useamman kuin yhden ihmisen työn, että en olisi enää jaksanut.

Mutta palasinhan minä, ja suoraan töihin. Erityisesti muistan uudenvuoden aaton, minkä olin tietenkin töissä. Hotellilla oli taas kova tohina. Mutta minulla oli aivan erityinen asiakas baarissa! Nimittäin suomalainen! Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, hän oli ensimmäinen suomalainen asiakkaani, vaikka olin työskennellyt Englannissa jo koko syyskauden. Se oli varsinainen piristysruiske minun iltaani!

Uudenvuoden päivänäkin olin tietenkin taas töissä, ja silloin meillä oli hotellilla muslimi häät, joissa myös minä tarjoilin. Ne jäivät mieleeni siksi, että ne olivat alkoholittomat häät, ja me tehtiin urakalla alkoholitonta boolia. Uudenvuoden päivä oli hotellilla ihmeen leppoisa, ja me työntekijät ehdittiin hassuttelemaan keskenämme johon kuului mm. soodasota (eli toisen suihkuttaminen soodalla). Sellaista se oli nuorena!

Teitä ehkä kiinnostaa, että millainen se joulu oikein oli Englannissa? Minä en pysty siihen vastaamaan, koska itse olin joulun Suomessa. Mutta ystäväni kertoi, että hotellin henkilökunta (he jotka eivät olleet töissä) menivät jouluaattoiltana lähipubiin, missä oli tullut riitaa poikien kesken. Eli ei oikein jouluinen joulu ollut. Mutta tämähän tosiaan oli vain hotellin henkilökunnan elämää, eli ei englantilaisten ihmisten normaalia arkielämää kotona :).

Tämäkin joulu vahvisti sen, että haluan viettää joulun kotona Suomessa perheeni kanssa. Englannista, ja joulunajasta siellä jäi kuitenkin kivoja muistoja.

Oletko sinä viettänyt joulua maailmalla? Mukavaa torstaita! :)

Ps. Jos jäit miettimään, että kuinka kauan olin Lontoossa niin vastaus on, että  seuraavassa helmikuussa palasin pysyvästi Suomeen! :)

tiistai 11. elokuuta 2015

Ihana yllätys


Minua odotti viime viikolla ihana yllätys, kun menin vierailulle Luomulaakso blogiin. Blogissa Maria kertoi, että juuri minä olin voittanut nämä yllä olevassa kuvassa olevat herkut. Voi miten mahtava yllätys! Ja kaikenhan kruunasi se, että minä en tiennyt osallistuneeni arvontaan. Joten kaikenlaisia kivoja yllätyksiä elämässä tulee :).

Ja sitten muutama sana näistä ihanista herkuista. Ne ovat kaikki luomutuotteita. Raakasuklaa on yleisesti ottaen suklaata, jota ei ole kuumennettu juurikaan, ja usein se ei ole niin makeaa kuin tavallinen suklaa, sekä sisältää raakakaakaota, jolloin se on yleensä myös huomattavan paljon terveellisempää kuin tavallinen suklaa. Me miehen kanssa syötiin jo tuo appelsiinipatukka: se oli todella hyvää! Jopa mies myönsi sen (ei yleensä tykkää raakasuklaasta). Puhdistamon herkkusekoitus pussi on vielä avaamatta, mutta se sisältää inkamarjoja, tummia suklaapisaroita ja cashewpähkinöitä, eli kuulostaa ihan minun jutulta!

Joten Maria: Todella iso kiitos näistä!

Peppi ehtii joulunakin


Lueskelin joulujuttuja netistä, ja minua alkoi naurattamaan. Nauroin sitä, miten muissa kodeissa lahjat voidaan paketoida ihan kaikessa rauhassa, ja miten ne sitten laitetaan nätisti kuusen alle odottamaan joulupukin saapumista. Tai ei minua nuo asiat varsinaisesti naurattaneet, vaan se, että meillä mikään tuollainen ei onnistu.

Meillä lahjat paketoidaan salaa, yleensä lukittujen ovien takana, ja ne säilytetään kannellisissa laatikoissa kannet tiukasti kiinni. Ja yksinkertainen syy tähän on tietenkin meidän kissaneitimme Peppi. Sillä Peppi ehtii ja kerkeää monenlaista sillä välillä, kun itse laittaa teipin pätkän pakettiin. Ja se ei yleensä ole hyödyllistä toimintaa. Voi jospa se olisikin hyödyllistä niin meillä hommat rullaisi aina kovaa vauhtia eteenpäin! Mutta Peppi vetää hampailla lahjanarua ja yrittää syödä sitä, repii paketit auki ja touhuaa muita kissojen juttuja niin kovalla innolla, että eihän sille vihainenkaan voi olla, pienelle apurille. Mutta yleensä se raukka joutuu toiseen huoneeseen paketoinnin ajaksi, ja siellä se raapii oven takana, kun tuolla tavalla huoneesta häädetään juuri kun homma muuttuu mielenkiintoiseksi!

Aattoiltana lahjat jaetaan rivakasti, avataan myös melko nopeasti, ja paperit nauhoineen nopeasti talteen ja pois Pepin ulottuvilta. Mutta ei se meidän ihanaa joulutunnelmaa latista, ei todellakaan! 

On se meidän Peppi vaan aika ehtiväinen ja energinen kisu <3. Onko teidän perheessä tällaista pientä terroristia? Mukavaa tiistaita! :)


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Vanhat aarteet ja joulumieli


Ulkona paistaa aurinko ja on lämmin, mutta minä en voi olla hykertelemättä tyytyväisyydestä, kun katselen näitä lehtiä ja mietin tulevaa syksyä, sillä minä olen löytänyt varsinaisen joulupuodin! Eihän se mikään varsinainen joulupuoti ole vaan kirppis, mutta sieltä löytyy ihanaa vanhaa joulutavaraa edullisesti, ja olenkin ostanut ison pinon vanhoja joululehtiä sieltä, joista osa on kuvassa. Valtaosa lehdistä on 90-luvulta, mikä on niin mahtavaa! Lisäksi olen ostanut kirppikseltä pari joululiinaa, ja pieniä tonttuja. Ja kaikki nämä tavarat ovat maksaneet yhteensä vain muutamia euroja, eli kyse on todellakin edullisesta tavarasta ja tietenkin jouluisesta mielestä! Eli suurkiitos ystäväni, kun neuvoit minulle tämän paikan!!! :)

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanutkin, olen jo aloittanut näiden vanhojen joululehtien selailun, ja sieltä löytyy vaikka mitä kivaa. Mutta en pidä mitään kiirettä lukemisen kanssa. Nämä lehdet minä todellakin säästän, ja luenkin niitä hissukseen kaikessa rauhassa. Tässä kohtaa täytyy kyllä huomauttaa, että minä säästän ihan KAIKKI joululehdet. Olen säästänyt siitä lähtien, kun aloin niitä ostamaan, muistaakseni vuodesta 2010 lähtien. Koska nehän voi lukea aina uudelleen. Lisäksi niissä on paljon hyviä reseptejä.

Yksi mieluisimmistani joululehdistä on Joulu Maalla. Ehkä siksi, että mekin asutaan lähes maalla, maatalossa. Mutta tykkään kyllä kaikista joululehdistä, ja rakastan niiden lukemista.

Ja syy miksi otan nämä lehdet nyt puheeksi? No, huomenna alkaa metsästyskausi, eli meillä mies lähtee metsälle. Samoihin aikoihin minulla alkaa aina "virallisesti" syyskausi. Eli aloitan ihan kunnolla joululehtien lukemisen ja muun syksyisen puuhaamisen. Ja tiedetään, onhan se kesä vielä, lämmintäkin on, mutta silti. Tänä vuonna minulla onkin paljon lukemista, sillä näiden vanhojen joululehtien lisäksi olen ostanut kirppikseltä vanhoja joulutaskareita, eli Akuja. Oi joi miten kivaa on alkaa lukemaan niitäkin <3.

Joten kyllä täällä meillä katseet käännetään jo syksyyn, vaikka toki nautitaan myös kesän lämmöstäkin. Miten siellä? Oletko vielä ajatellut syksyä ja joulua? Mukavaa lämmintä sunnuntaita! :)

lauantai 8. elokuuta 2015

Rare Exports


Katselu vuorossa oli Rare Exports. Kyseessä on kotimainen elokuva, joka on niittänyt mainetta maailmallakin, ja saanut lukuisia palkintoja, ja niin kovin mielelläni minäkin olisin tähän ihastunut. Varmaan arvaatkin, että mutta sana on tulossa. Mutta kun olen tällainen herkkänahkainen jouluihminen, tämä ei iskenyt minuun.

Eli elokuvassa Korvatunturilla on iso salaisuus, jota on varjeltu kauan. Amerikkalaiset aikovat räjäyttää sen esille. Siinä sivussa kuolee joukko porojakin. 

Sitten alkaa tapahtua lisää kummia. Lämpöpatterit katoavat, samoin perunasäkit. Tosin perunat jätetään, pelkät säkit otetaan. Mikä pahinta, myös lähes kaikki lapset katoavat. Paikalliset miehet alkavat selvittää näitä kummallisia asioita pienen Pietari-pojan avustuksella. On joulu. Miten kaikki selviää? Mitä ihmettä oikein Korvatunturilla tapahtuu?

Eli juoni on jännä, ja mustaa huumoria löytyy. Näyttelijät ovat kaikki hyviä, varsinkin pientä Pietaria näytellyt Onni Tommila on sympaattinen. Ja ne maisemat ovat tietenkin hienoja, se nyt on selvä. Mutta, kyllä tässä filmissä oli aika karuja kohtia... Että ei ihan joulutunnelman nostatus elokuva ole. Mutta ei varmaan ole tarkoituskaan :). Että tällainen elokuva tällä viikolla, ja ensi viikolla jotain ihan muuta taas, ja sitä ennen kaikkea muuta! Mukavaa lauantaita! :)

torstai 6. elokuuta 2015

Elokuun eka tuikku


Illat alkaa jo hämärtää, ja vaikka päivällä on ollut tosi lämmin, niin illalla onkin viileää. Syksy lähestyy. Meillä on tällä viikolla kirppispaikka varattuna, ja samalla kun penkasin sinne tavaraa, kaivoin tämän tuikkulyhdyn kaapista esiin. Päätin laittaa sen roikkumaan keittiön ikkunalle, että saadaan keittiöön tuikku palamaan. Meillä on nimittäin niin vilkas 2 vuotias kissa, Peppi, että kynttilöitä ei voi polttaa muuten kuin leivinuunin reunalla. Sinne Peppi ei pääse. No tuonne ylös ikkunallekaan se ei ylety. Ja minähän rakastan polttaa kynttilöitä. Nyt olen opetellut polttamaan ledkynttilöitä, ja ihan kivoja nekin ovat. Parasta on tietenkin, kun voi alkaa polttamaan jouluvaloja, ja olemaan iltaisin tunnelmavaloissa. Nykyisin on käsittääkseni olemassa joitain syysvalojakin, mutta meillä ei niitä ole. Mutta ne olisivat kyllä varsin kivat pimeneviin syysiltoihin!

Oletko sinä polttanut jo kynttilöitä? Omistatko syysvaloja, ja jos omistat niin millaisia? Mukavaa torstaita! :)

tiistai 4. elokuuta 2015

Frendit Joulujakso

Satuin huomaamaan lehdestä, että telkasta tulee Frendien Joulujakso, tai siis yksi niistä monista, ja tottakai katselin sen. Olen sitä ikäpolvea, joka katseli Frendit jo silloin, kun ne alkoivat tulla 90-luvulla - ja katselee toisinaan yhä edelleen. Sillä mikäs sen mukavampaa ajan viihdettä kun Frendit :).

Kyllä tässä eilisessäkin jaksossa joulutunnelmaan pääsi. Phoebe etsi isäänsä jota ei ollut koskaan tavannut jouluaattona Chandlerin ja Joyen avustuksella. Pojilta olivat joululahjat ostamatta, ja ostivatkin ne huoltoasemalta sillä välin, kun Phoebe kävi vessassa. Esim. limsaa ja WC-istuimen suojuksia :).

Sillä välin Monica ja Rachel järjestivät joulubileitä, ongelmanaan hajonnut patteri ja kuuma asunto - sekä jankkaava Ross. Ross oli aiemmassa jaksossa onnistunut munimaan, sillä oli tehnyt listan Rachelin hyvistä ja huonoista puolista, ja Rachel oli löytänyt listan, ja luonnollisestikin suuttunut. Nyt Ross pyysi Rachelia tekemään listan Rossista, ja tämä tekikin sen, ja listalle pääsi siis mm. tuo jankkaaminen.

Lopulta yö vaihtuu joulupäivän puolelle, ja ystävykset kokoontuvat jakamaan lahjojaan.

Kuten olen ehkä aiemminkin sanonut, minä tykkään tällaisista hyväntuulen ohjelmista. Ja tottakai jos ohjelma on vielä jouluinen niin onhan se iso plussa! Mutta Frendejä tykkään katsella oli ne joulujaksoja tai mitä jaksoja vain. Itselläni  niitä ei ole dvd:nä, mutta jatkuvastihan niitä telkusta tulee - onneksi. Mutta jos näistä olisi olemassa jouluboxi, niin voisin harkita ostamista.

Miten siellä, iskeekö Frendit? Mukavaa tiistaita! :)

maanantai 3. elokuuta 2015

Joululehden viemää

Minua on viime päivinä vetänyt puoleen yksi tietty lehti. Se ei ole vasta tilaamani Me Naiset, eikä myöskään Kauneus ja Terveys, mistä myös pidän tosi paljon. Ei, tämä on jotain ihan muuta:


Sehän on Kotivinkin Joulu-numero. Ja jos katsot vielä tarkemmin niin huomaat, että lehti on vuodelta 1992. Eli iäkäs lehti, mutta hyväkuntoinen. Olin suorastaan haltioissani, kun löysin sen kirppikseltä!

Olen selaillut tätä lehteä nyt useamman päivän, ja alan olla vakuuttunut siitä, että tämä on todella hyvä lehti. Siis todella. Tässä on niitä koskettavia vanhoja tarinoita sota-ajan jouluilta, mitä ei mistään juuri enää kuule. Lisäksi tässä on varsin liikuttava tarina 30-luvun pula-ajan joululta, jossa köyhällä leskellä oli varaa antaa jokaiselle lapselleen joululahjaksi vain puolikas omena. Lehdessä on myös muita mielenkiintoisia joulumuistoja, haastatteluja, reseptejä, käsityöohjeita ym. Sanoisin, että varsin mahtava joululehti. Tällainen tunnelmallinen joululehden pitääkin olla!

Olen saanut tästä lehdestä pari hyvää ideaa blogiinkin, mitkä sitten paljastuvat joskus... Ja ehkä uusia ideoita on tulossa, sillä minulla on näitä lehtiä lisää - seuraavaksi siirryn vuoteen 1996. Ja sen lehden kansikin on niin lupaava! En malta odottaa, että pääsen siihen käsiksi. Ehkä keitän kupillisen joulukahvia kyytipojaksi :). 

Onko siellä vielä luettu mitään jouluista, vai vasta lokakuussa, kun joululehdet ilmestyvät? Mukavaa maanantaita! :)

lauantai 1. elokuuta 2015

Joulustoori



Katselin tällaisen jouluelokuvan, kuin Joulustoori. En osannut odottaa mitään. Valitsin sen ihan vaan fiiliksen pohjalta. Tiesin, että se on ehkä enemmän lapsille suunnattu kuin aikuisille. Mies laittoi dvd:n päälle, ja sitten vaan istahdin sohvalle.

Heti aluksi valittiin puhe englanniksi (tähän olisi saanut myös puheen suoraan suomeksi) ja tekstitys suomeksi. Aika pian kävi selväksi, että tämä tosiaan on hyvin lapsenmielinen elokuva. Mutta sitten lapsenmielisyys minussa otti vallan, ja istua nökötin sohvalla paikoillani koko sen tunti neljäkymmentä minuuttia, minkä tämä kesti, ja vaan ihailin. Sillä kylläpä lapset esiintyivät hienosti, ja olipa musiikki mahtavaa. Miten hyvin he lauloivat! Minä vain katselin, ja varsinkin kuuntelin. Olihan tässä löyhä juonikin, missä englantilainen miesopettaja Paul Maddens on aiemmin eronnut tyttöystävästään Jenniferistä. Jennifer rakasti joulua, ja nyt Paul ei voinut enää sietää sitä. Paul saa kuitenkin tehtäväkseen ohjata koululaisten joulunäytelmän. Jennifer taas on kaukana Hollywoodissa... Ja sitten kuvaan astuu Herra Poppy, koulunkäyntiavustaja, joka saa koko pakan ihan sekaisin! Pian kaikki uskovat, että Jennifer ja "muu Hollywoodin väki" tulee katsomaan koulun joulunäytelmää. Tulevatko he? Miten joulunäytelmän käy?

Elokuva on vuodelta 2009, ja se on siis brittien tekemä. Siinä oli paljon hyvää musiikkia, ja sanoisinkin sitä hyväntuulen elokuvaksi ja tunnelman nostatus elokuvaksi. Jonkun mielestä se varmasti on liian lapsellinen, mutta minä tykkäsin! Kyllä tälläisillekin elokuville on tässä maailmassa oma paikkansa.

Oletko sinä nähnyt Joulustooria? Mitä pidit siitä?

Mukavaa lauantaita! :)